Luovuutta pohtiessani muistin DI Virpi Haaviston luennon 31.1.2007 Innofoorumissa Jyväskylässä Luovan työn prosesseista, jossa hän kertoi Tove Janssonin sanoneen:

" Jag skapar inte, jag arbetar! "

" Tove kasvatettiin taiteeseen ja taiteilijaksi. Vanhemmat kirjoittivat, piirsivät, valokuvasivat ja veistivät - ikuistivat - hänen lapsuutensa. Ja Tove oppi lapsesta asti ilmaisemaan itseään taiteellisesti ja taiteilijuus oli hänelle itsestään selvä tulevaisuuden kuva ja hän kouluttautui ammattiinsa määrätietoisesti Helsingissä, Tukholmassa ja Pariisissa. Teoksessa käydään tiiviisti läpi Toven kehitys ja erityisesti se monipuolisuus, joka hänen uraansa leimasi sekä jatkuva taistelu maalaamisen ja kirjoittamisen välillä."

" Tove Jansson vaikuttaa elämäkerran perusteella ihmiseltä, joka määrätietoisesti rakensi uraa taiteilijana, joka työskenteli ankarasti vuosikymmeniä, joka joutui velvollisuuksiensa vangiksi ja joutui taistelemaan itselleen työrauhaa." FT Tiina Mahlamäki kirjoittaa kirja-arvostelussaan Westin, Boel: Tove Jansson. Ord, bild, liv. Schildts, 2007.

Kuulen luovan työn arkipäivästämisen Toven lausauhduksesta.  Suomen kielessä luomiselle annetaan juhlavat lähtökohdat, Jumala loi maan ja taivaan, seitsemässä päivässä ja taiteilija luo teoksen, toteuttaa mystisen prosessin, jossa hän luo ajatuksen näkyväksi. Toisaalta taas lunta luodaan, käärme luo nahkansa ja reksteröidyttäessä luodaan salasana. Kutoessa luodaan silmukoita ja verkkoyhteisölle luodaan alusta. Luodaan energiaa ja sääntöjä. Luova henkilö kokee luomisen iloa ja tuskaa. Ahdistuksen ja epävarmuuden kautta luodaan jotain uutta. 

Taiteilijan luomisen tarpeista ja työmetodeista kertoi myös 13.1.2010 TV1 kulutturiohjelma Strada, jossa käsiteltiin luovan prosessin taustalla olevia pakkomielteitä ja niihin liittyviä yksilöllisiä ratkaisuja. Nykypäivän suosituin dekkarikirjailija James Ellroy kertoi omasta, jäsennellyn haasteelisesta tavastaan rajata elämäänsä työn ja luovuutensa ehdoilla. Hän eristää itsensä nykyhetkestä eikä hänellä ole matkapuhelinta eikä tietokonetta. Hän ei seuraa ajankohtaisia tapahtumia eikä piittaa nykykultturista. Hän kirjoittaa menneestä ajasta eikä hän tarvitse ulkopuolisia virikkeitä, vaan kaikki mitä hän tarvitsee on hänen päässään, riittävästi koko loppuelämäkseen.

Pianisti Anne Kauppi käsitteli Stradassa tarvettaan oppia edelleen soittamaan vielä 30 vuoden harjoittelunkin jälkeen Chopinia paremmin ja paremmin.  Hän kunnioittaa kaunista ja hänen sisäinen halunsa tuoda tuo kauneus esiin, ajaa häntä harjoittelemaan ja kehittymään. "Pakkomielteinen" pyrkimys aina vain parempaan suoritukseen on seurausta siitä harmituksen tunteesta, joka syntyy kun täydellisyyteen ei pääse, mutta toisaalta se on piirre, vastavoima, jota voi myös vaalia ikään kuin luomisen lahjana, koska se vie eteenpäin. Konserttien väliajat hän valmentaa itseään seuraavalle tasolle kuuntelemalla edellisen konsertin äänitystä käyttäen äänitettä työvälineenään oman suorituksen parantamiseen.

Taiteilija tarvitsee oman vahvan sisäisen maailmansa, jossa hän painii omien sisäisten haasteidensa kanssa. Päänsisäisen maaston jossa kulkea.

" Luova ajattelu on seurausta luovuutta ruokkivasta elämäntavasta ja viime kädessä se on tulos oman tien kulkemisesta. Se ei synny ylhäältä annettuja ohjeita noudattamalla. Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Se mikä toimii yhdellä ihmisellä yhdessä tilanteessa ei toimi toisella toisessa", sanovat herrat Saku Tuominen ja Jussi T. Koski kirjassaan Kuinka ideat syntyvät, Wsoy 2007 ja jatkavat: " Luovuus ei ole mitään omituista. Siihen ei liity mitään maagista. Luovaa ajattelua on etsiä tapoja, joiden avulla pitää siivota ainoastaan kerran viikossa. Luovuutta on keksiä miten perheeltä kuluu viikottain ruokaostoksiin vähemmän aikaa tai rahaa. Luovaa ajattelua on muuttaa tiliöinti tapaa, jotta budjetoinnista tulee selkeämpää. Luovuutta on nähdä itsestään selvä jota kukaan muu ei ole nähnyt. "

Taiteilijankin luovuus riippuu arkiluovuudesta, siitä kuinka saa raivattua ja siivottua aikaa omalle ydintyölleen, tarpeelleen luoda. Ei niin juhlavasti ja jumalallisesti, mutta itselleen haastavalla tavalla, toteuttaa sitä minkä kokee merkitykselliseksi ja jakaa sen muiden kanssa. Se miten saa arjen muutettua luovaa prosessia tukevaksi järjestelmäksi, on suuri välillä arvoitus.

Maagista.

 http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1305