Näinkin voi käydä. Tulee pyytämättä jotain aivan odottamatonta. Tässä teoksessa tarua ihmeellisempi on toteutunut. Elämä on ihmeellisyyksiä täynnä, toiveita, unelmia ja kerran kaikki onkin moninkerroin huikeampaa. Tähän sisältyy myös salaisuus, kaikkea ei voi paljastaa. Onni vai onnettomuus - siinä se salaisuus on.
Olipa kerran kirahvi ja tyttö. Yks naine halaa kirahvia ja ne on luolassa. Ja sitten tuli nainen, jolla on monta kättä. Ja sillä oli kaikenlaista tavaraa käsissään. Sillä oli meren räpylä ja lautanen ja vielä meduusan käsiä. Yks nainen kurkistaa ikkunasta ja sen verhoissa on kukkia. Ja suklaakukka kasvaa ikkunalla. Ja se alkoi tehdä suklaalevyjä ja vielä suklaamaitoa. Kirahvi rakasti suklaata; nii suklaakukka teki sille suklaata. Ja sitte kiraffi ahmi joka päivänä suklaata.
Elämäni muuttui sata prosenttia paremmaksi, kun lakkasin odottamasta prinssiä valkoisen ratsun selässä. Tai ehkä sinä oletkin minun prinssini valepuvussa. On helppo rakastaa sinua, kun sinä rakastat minun kosketustani eikä kummankaan tarvitse olla olevinaan muuta kuin on.
Jos suutelee kirahvin näköistä olentoa, onko realistista odottaa, että se muuttuisi prinssiksi? On tietystivaikeaa nähdä totuutta kurkkuviipaleiden läpi, mutta joskus asiat ovat sitä miltä ne näyttävät.
