Tunnenko edes itseäni?  Jokin haava pakottaa minut usein näkemään toisin.  Haavasta murtautuu kummallisia kasveja, jotka ensin kietovat minut syyllisyyden ja ahdistuksen pauloihin.  Ne heittelevät minua sinne ja tänne, musertavat, kuluttavat....  Mutta jokin unohdettu, syrjään heitetty onkin omaa ydintäni.  Luulin varjoani viholliseksi, mutta se onkin ystävä, auttaja.  Kipeästi löytyy timantin ydin, ihmisen sisin olemus.

Ajatuksen voimalla

Varjomme ja intuitiomme

on aina läsnä

Mitä kirkkaammin aurinko paistaa

sen tummempi varjomme on

kumarrus muutosta ja oivallusta kohden,

Intuitioon voi luottaa

uskaltaa antautua,

luottaa oppimisen voimaan, 

intuition siemenet kypsyvät ja itävät varjon katveessa.

Antaudu hetkeen, tässä ja nyt!