Muistoalbumi

”Nykyisin kenet tahansa tavoittaa sähköpostilla, tekstiviestillä tai puhelimella. Ystävät tavoittaa kuitenkin aina – vaikka sitten etanapostilla.” 
Tuhat tietä ystävyyteen, Davis Baird

Muistokirjan sivuille kukkien ja kiiltokuvien lomaan on kirjoitettu elämänohjeita ja ystävyyden vakuutuksia jo viime vuosisadalla. Vuonna 1922 nimimerkki ”Eräs” kirjoitti Liisalle ” Sä olet vielä nuori, elämä sulle mutkinensa alkaa. Sä älä totuudesta luovu, se vaikka sulta taistelun vaatisikin.” Värssyjen ja kulkurunojen sisällöt ovat heijastaneet oman aikansa ihanteita ja osa säkeistä on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Muistojen vaihtaminen muodossa tai toisessa on ollut ihmisten välistä vuorovaikutusta ja tunteiden siirtoa.

Nykypäivän Muistoalbumi tai Ystäväni kirja on verkossa toimiva Facebook, suomeksi kotoisasti Naamakirja, jossa keräillään ystäviä. Ei ole kaunista haalistunutta paperia tai kiiltokuvia, on hohtava näyttö ja utuisat valokuvat. Facebookin laskuri näyttää reaaliajassa kuinka monta ystävää kullakin on. Samaan tapaan Muistoalbumin tai Ystäväni kirjan omistajat ennen laskivat täyttyneitä sivuja omista kirjoistaan. Toisaalta jotkut taas miettivät kuin päästä Facebookista pois. ”Kun laittaa itsestään tietoja internettiin ei voi koskaan olla varma, mitä jälkiä sinne jää. Facebookiakin tulisi käyttää harkiten ja viisaasti.” Facebookin turvallisesta käytöstä ja sieltä poispääsemisen kursseja järjestetään esimerkiksi Espoon kirjastossa.

Nykypäivän kulkurunoutta ovat tekstiviesteinä leviävät, kommunikaattorirunoilijoiden tuottamat riimitetyt runot, jotka kierokirjeen tavoin siirtyvät kännykästä toiseen. Niistä ei uutta Kalevalaa synny, mutta jokin ajan kuva ja yhteyden säie nykyajan ihmisten välille niiden kautta syntyy.

(Lähde Liisalle, ystävälle, Päivi Kujala KSML 13.2.2009, Pääseekö Facebookista irti?, Annika Väisänen HS 13.1.2009)