Löysin viikolla Marko Kulmalan kirjasta "Hyvä idea ei toimi", Wsoy 2009, lainauksen Orson Wellsiltä:

" Jos haluat tarinaasi onnellisen lopun, se tietysti riipppuu siitä, mihin lopetat tarinasi."

Lause muistuttaa minua siitä, kuinka itse työssäni kokoan toisistaan irrallisia ajatuksia yhteen ja vien niitä asteittiain eteenpäin, mutta silti vielä itse täysin tietämättömänä siitä mikä lopputulos on. Ratkaisevaa on, mihin lopetan oman tarinani, sillä siitä alkaa vasta teoksen todellinen matka. Teosta aloittaessa olotila on ihanan utelias ja samalla selittämättömän epämääräinen, koska kaikki on vielä mahdollista. Työskentelyn edetessä  minun täytyy päättää mitä todella haluan itselleni ja muille kertoa, mutta sitä ennen minun on mahdollista antaa sattumalle jokin rooli.

Ajatuksen prosessointiin ensin visuaaliseksi mielikuvaksi sekä aineiston keräämiseen, luonnosteluun, sommitteluun, teknisten ratkaisujen suunitteluun ja teoksen toteuttamiseen kuluu aikaa. Vanhoja lehtiä selaillessani poimin 2009 HS Kuiskaajan Kohtauksia kulttuurielämästä kirjoituksesta otsikon "Luovuus on raatamista". Ajatusmalli juontaa useissa eri luvovuutta käsittelevissä teoksissa esiintyvään aikasääntöön, joissa huippusuoritus tai uusi totutusta poikkeava ratkaisu syntyy vasta 10 vuoden tai 100 000 tunnin työskentelyn seurauksena (Geoff Colvin, Talent is Overrated).

Samaa teemaa on käsitelty Saku Tuomisen ja Katja Lindroosin teoksessa Ravistettava/ Omskas, Tammi 2009.  He mainitsevat Malcolm Gladwellin, joka  kirjoittaa Outliers kirjassaan  syvällisen oppimisen aikakäsitteestä 10 000 tunnissa ja luovuustutkija Howard Gardnerin 50 000 tunnin kokemuspankista. Kaikki kuullostaa raatamiselta. Itselleni voin asettaa kysymyksen: Minne saan mahtumaan tuon kaiken toistoihin ja harjoitteluun tarvittavan ajan? Uuden oppiminen ja kokeilut kuuluvat niin itsestään selvästi taiteilijan ammatin peruspilareihin, ettei tuntimääriä ole koskaan edes pyrkinyt hahmottamaan kellon kanssa. Ennen näyttelyitä työnteko tuntuu erityisesti kropassa ja hartioissa sekä aivoissa, jotka ovat väsyneet jaksottaisten pienten tärkeiden päätösten tekemisestä eri työvaiheissa. Intuitio ja kokemus vie ja kroppa tulee perässä. Aivot rakastaa luovaa raatamista, mutta kroppa ei.

Raataminen liittyy myös ajanhallintaan. Luovana työkautena ajanhallinta on yksi vaativimista työhön liittyvistä asioista. Jussi T. Koski kirjoittaa hahmottaen hienosti oleellisimman ajatuksen luovan työn ydinhaasteesta, arjesta: "Ensin luova luo itselleen arjen. Sen avulla luodaan sitten muut asiat. Arki on luoville osaajille pyhä asia." 

Jääkaapin sisältö pitää huoltaa kerran viikossa. Kaupassa pitää muistaa käydä. Pyykit koneeseen. Lapset rakastaa makaroonilaatikkoa ja tonnikalapastaa. 10 000 tuntia kotitöitä?