Matkalaukkurunoutta

”Tuhannen kilometrin taival alkaa yhdestä askeleesta. ”
Laotse

Flanöörien eli vaeltelijoiden ja kuljeskelijoiden lyriikkaa voi harrastaa, joko sisältä ulospäin tai ulkoa sisäänpäin tai niin kuin ”oikeat ajattelijat” tekevät, harjoittamalla sisäisiä keskusteluja aidon itsensä kanssa, mutta leppoisasti paikallaan pysyen.

Lyyristen matkalaukkurunojen ytimessä on pikemminkin henkinen kuin fyysinen matka. Flanöörin mielikuvitusmatka kotoa käsin, neljän seinän sisältä, voi olla lopulta dialogi maailman kanssa. Vaeltelijat etsivät nostalgiaa, elämyksen timanttia tai uutta havaintoa.  Vaellus taiteen maailmassa on elinikäinen prosessi. Tärkeintä on matkalla olo, uuden kohtaamisen riemu ja elämyksen vapaus.

1600- luvulla käyttöön otetulla kreikkalaisperäisellä nostalgia termillä tarkoitettiin alun perin koti-ikävää. Sitä käytettiin diagnoosina kaipuun tautiin, joka pahimmillaan johti kuolemaan.

Nyt, kun matkustaminen on helpompaa kuin koskaan, nostalgia suuntautuu pikemminkin menetettyyn aikaan kuin paikkaan. Nostalgia on kuin tunne, joka on todellinen ja jaettavissa, vaikka sen kohde ei olisikaan. Kun maailma muuttuu kiihtyvällä vauhdilla, nostalgia edustaa paitsi jotain saavuttamatonta myös pysähtynyttä, turvallista ja pysyvää.  Flanöörille, vaeltelijalle nostalgisuus voi olla kuin ajatusreitti tai tunnetila, jonka mielenmaisemassa hän voi matkustella silloin kuin itse haluaa.

Arto Haapala on laajentanut perinteistä estetiikan reviiriä taiteen ja kauneuden piiristä ympäristöön, kaupunkimiljööseen ja ihmisen jokapäiväiseen arkeen. ”Kutsun ihmisen omaksi paikaksi sitä sisäistettyä maailmaa, johon esteettiset arvostuksetkin kuuluvat. Siinä ovat mukana kaikki menneet ympäristöt, joita ihminen kantaa mukanaan ja joiden mielikuvat siirtyvät uuteen ympäristöön. Uusi kotipaikka muuttaa aina tätä ihmisen sisäistä paikkaa.”

(Lähde Todellisuuden tutkimuskeskuksen Nostalgiaklubi, Suna Vuori HS 13.3.2009 .Kirjallisuusarvostelu, Matti Suurpää, Kuljin missä kuljin, Hannu Waarala KSML 15.3.2009, Estetiikan professori Arto Haapalan haastattelu, Anu Uimonen HS 2.1.2009)