« Palaa takaisin teokseen

OzOrkidea tai kuin minä itse

Kirjoittanut Iitu

Puhki kulunut reuna

Hiiltynyt samea pinta

Satutettu niin että kyynel onkin verenmaikuinen

Yksi lämmin katse,

ja kaikki on anteeksi annettu

 

Ystävyys joka ei ole aina niin kaunis ja ymmärtävä. Tai ymmärrettävä. Kun sielu tapaa toisen. Vaikka joskus eläessä toiseen sattuukin. Molempiin sattuu. Silti. Kaikesta huolimatta. Rujoinkin ystävyys on yhtä arvokas kuin se kauneinkin.