« Palaa takaisin teokseen

Katoavaisuus

Kirjoittanut T.K

Vesi tulee alas taivaalta harmaana massana armoa antamatta. Kiireiset ihmiset tuomitsevine katseineen julmasti leimaavat yhteiskunnan hylkiön. Ei turvapaikkaa, kiintymystä saatika vanhan ajan rakkautta.

Miten voisin löytää paikkani maailmasta, kun minut tuomitaan, kohtalooni kahlitaan ennen kuin edes yrittää voin. Sieluni revitään pieneksi silpuksi ruumiini kestäessä yön kylmyyden.

Tunnen leijuvani...