Mieleeni tulee lapsuuden aito ihmettely, tutkiva näkökulma, joka on rajattoman uteliaisuuden ja vilpittömän kiinnostuksen lähtökohta. Kunpa aikuisenakin muistaisin tämän ihmettelyn ja tutkimisen ilon. Kohteita on ihan kaikkialla ja miten uskomattomia asioita niistä löytyy - ääniä, värejä, muotoja...
Nainen on lähtenyt omaan salaiseen maailmaansa, jonne hän pääsee vain ja ainoastaan kastautumalla meren suolaiseen veteen jolloin hän muuttuu merenneidoksi haluamakseen ajaksi kunnes hän palaa takaisin raikkaaseen ja puhtoiseen ulkoilmaan. Naisella on muutamia kala kavereita veden alaisessa maailmassa joille hän kertoo niin surut ja murheet kuin ilot ja riemut. se on hänelle pako paikka kylmää ja kovaa maailmaa.
Kalat katselevat minua ja uivat lähelläni. Se on ihanaa. Rentoudun ja sukellan pohjaan tutkimaan tarkemmin vedenalaista elämää. En tunne painetta vaikka olen jo syvällä. Olen muuttumassa kalaksi. Jalkani sulautuvat pyrstöksi ja ihoni muuttuu suomuiksi. Olen nyt osa meren siviilisaatiota, olen päässyt tavoitteeheeni.
