Tunnenko edes itseäni?  Jokin haava pakottaa minut usein näkemään toisin.  Haavasta murtautuu kummallisia kasveja, jotka ensin kietovat minut syyllisyyden ja ahdistuksen pauloihin.  Ne heittelevät minua sinne ja tänne, musertavat, kuluttavat....  Mutta jokin unohdettu, syrjään heitetty onkin omaa ydintäni.  Luulin varjoani viholliseksi, mutta se onkin ystävä, auttaja.  Kipeästi löytyy timantin ydin, ihmisen sisin olemus.